Oltiin ilmastonmuutoskysymyksestä sitten mitä mieltä tahansa, luulisi kaikille olevan selvää, että mitä energiatehokkaampia ja vähäpäästöisempiä laitteita pystymme valmistamaan, sitä parempi on myös meidän työn tuottavuus ja hyvinvointi. Kansantaloudellisesti optimaalisessa tilassa ollaan silloin, kun ei enää pystytä osoittamaan yhtään laitetta, tehdasta, tai järjestelmää, jolle löytyisi vaihtoehtoinen, energiatehokkaampi toteutustapa. Siis tapa, jolla saataisiin enemmän vähemmällä. Tällaiseen optimiin pääsemisen tulisikin olla yhteiskunnan primäärinen tavoite ja myös Helsingin päättäjien toivoisi sen ymmärtävän.
Fortumin hankkeeseen rakentaa kolmas ydinvoimala Loviisaan on sidottu mielenkiintoinen tavoite: kaukolämpöputken rakentaminen Loviisasta Helsinkiin.
Hanke mahdollistaisi toteutuessaan Helsingin energian hiilivoimaloiden muuttamisen varavoimaloiksi. Pöyryn tekemän selvityksen mukaan tämä tarkoittaisi, että Helsingin hiilidioksidipäästöt vähenisivät neljännekseen vuoden 1990 tasolta. Koko Suomen päästöt vähenisivät samalla 4-5%, mikä vastaa noin neljää miljoonaa päästötonnia. Tällainen määrä antaisi Suomen teollisuudelle edes hiukan pelivaraa, kun pyrimme vähentämään päästöjä EU:n asettamiin tavoitteisiin. Ymmärrettävästi hanke ei ole kuitenkaan saanut Helsingin päättäjiltä vastakaikua, ovathan Helsingin energian hiilivoimalat Helsingin tärkeimpiä rahasampoja. Luonnollisesti ne siis pyritään pitämään toiminnassa hamaan tappiin saakka. Päättäjien tulisi kuitenkin nähdä nyt neniänsä pidemmälle. Etenkin kun he itse ovat hyötyjiä.
Ensinnäkään asutuskeskuksissa tupruttavat hiilivoimalat eivät ole keuhkot omaaville helsinkiläisille mitään ilmanraikastajia. Esimerkiksi ympäristöterveyden dosentti Raimo O. Salonen arvioi, että ulkoilman pienhiukkaset aiheuttavat vuosittain Suomessa 1300 ennenaikaista kuolemaa. Hyödyntämällä ydinkaukolämpöä kaupungin hiukkas-, rikki- ja typpipäästöt pienenisivät yli 75% vuoden 1990 tasolta.
Toisekseen ydinkaukolämpö olisi keskipitkällä aikavälillä myös taloudellisesti kannattava ratkaisu. Ydinkaukolämmön tehosta riippuen se toisi vuosina 2020-2080 n. 3-5 miljardin euron säästöt hiilipohjaiseen malliin verrattuna. Kun Fortum on tarjoutunut ottamaan Helsingin mukaan hankkeeseen niin, että he voisivat saada hiilivoimaloiden sulkemisen aiheuttamat kustannukset takaisin ja enemmänkin, on kansantaloustieteilijän vaikea ymmärtää vastustusta.
Kaukolämpöputken rakentaminen ei toki noin miljardin euron investointina ole halpa. Jos kuitenkin lasketaan hiilivoiman aiheuttamien negatiivisten ulkoisvaikutusten todelliset kustannukset lisättynä ydinvoimalla tuotetun kaukolämmön kustannustehokkuuteen, ei matematiikan pitäisi olla vaikeaa. Kaikki olisivat hyötyjiä, nyt vain Helsinginkin se pitäisi tajuta.
