Noin vuosi ennen talouden taantuman huippua keskustelin kansantaloustieteen professori Matti Pohjolan kanssa siitä kuinka paljon yhteiskunnalla olisi varaa tehostaa julkisia palvelujaan pelkästään hyödyntämällä tietotekniikkaa. Esimerkkejä löytyi loputtomiin ja juttutuokion yhteenvetona voitiinkin todeta, että teknologian huippumaana tunnettu Suomi ei ole sittenkään kyennyt järjestämään julkisia palvelujaan hyödyntäen sitä missä oikeasti olemme hyviä.
Annan esimerkin:
Asiakkaan näkökulmasta sosiaaliturvaverkostamme vastaavat tänä päivänä Työ –ja elinkeinotoimiston, Kansaneläkelaitoksen sekä kunnallisen sosiaalihuollon palvelupisteet, jotka eivät aina tunnu kommunikoivan keskenään riittävällä tavalla. Kolmen erillisen laitoksen olemassaolo on jo sinällään haaste selkeälle ja tehokkaalle järjestelmälle, mutta pitkälle päästäisiin vain hyödyntämällä rohkeammin tietotekniikan mahdollisuuksia.
Eikä mahdollisuuksien hyödyntämisessä tarvitse edes olla rohkea. Ensi vaiheessa riittää, että perusasiat laitetaan kuntoon. Nykyisellään esim. toimeentulotukea hakevat joutuvat erikseen toimittamaan kunnan sosiaalitoimistolle Kelan virkailijan allekirjoittaman kuitin vireille jätetyistä etuushakemuksista.
Facebook-aikakauden asiakkaat usein olettavat, että ilman muuta tarvittavat tiedot siirtyvät sähköisesti suoraan Kelalta sosiaaliviranomaisille, mutta niin asia ei ole. Papereita joudutaan pyörittämään Kelan, TE-toimiston, sosiaalitoimiston ja joskus myös verottajan välillä. Tavallisesti myös jonotetaan tunteja jokaisessa toimistossa erikseen.
Miksi julkiset tietojärjestelmät näyttävät vielä 2010-luvulla siltä kuin MS-DOS –käyttöjärjestelmä olisi tätä päivää ja Internet vasta tekemässä läpimurtoaan? Kysymys on hyvä ja vastauksiakin siihen on annettu. Tietojärjestelmien uudistus on kallis investointi ja nykyinen eri järjestelmiin pohjautuva verkko erityisen hankalasti muunneltava. Toisaalta tietoturvakysymysten takia ei nykyisellään esim. vuokrasopimusta voi Kelalle lähettää sähköisesti.
Teknisesti nämä ongelmat ovat kuitenkin korjattavissa, joten mistä on oikeasti kyse? Usein rakenteelliset muutokset yhteiskunnassa ovat hitaita ja sanotaankin, että vain jokin suuri katastrofi tai täysin uusi sukupolvi voi luoda muutoksen rakenteisiin. Ehkä kyse on juuri siitä, mutta niin sen ei pitäisi olla. Tarvitaan tahtoa ja uskallusta muuttua. Jo tänä päivänä nuo ”tulevaisuuden tietoyhteiskunnan” palvelut voitaisiin järjestää yhdessä pisteessä, joka olisi asiakkaiden tavoitettavissa myös täysin sähköisesti.
Nyt kun taantumasta ollaan velkaelvytyksen avulla hiljalleen jo selviämässä ja päättäjät siirtyvät miettimään velan takaisinmaksua, tulisi tietoyhteiskunnan mahdollisuudet ottaa selkeästi mukaan keskusteluun. Siellä lepää yksi konkreettinen vaihtoehto veronkorotuksille ja leikkauksille.
