”Tulevaisuuden tietoyhteiskunta” – sen pitäisi olla jo tätä päivää

Noin vuosi ennen talouden taantuman huippua keskustelin kansantaloustieteen professori Matti Pohjolan kanssa siitä kuinka paljon yhteiskunnalla olisi varaa tehostaa julkisia palvelujaan pelkästään hyödyntämällä tietotekniikkaa. Esimerkkejä löytyi loputtomiin ja juttutuokion yhteenvetona voitiinkin todeta, että teknologian huippumaana tunnettu Suomi ei ole sittenkään kyennyt järjestämään julkisia palvelujaan hyödyntäen sitä missä oikeasti olemme hyviä.

Annan esimerkin:

Asiakkaan näkökulmasta sosiaaliturvaverkostamme vastaavat tänä päivänä Työ –ja elinkeinotoimiston, Kansaneläkelaitoksen sekä kunnallisen sosiaalihuollon palvelupisteet, jotka eivät aina tunnu kommunikoivan keskenään riittävällä tavalla. Kolmen erillisen laitoksen olemassaolo on jo sinällään haaste selkeälle ja tehokkaalle järjestelmälle, mutta pitkälle päästäisiin vain hyödyntämällä rohkeammin tietotekniikan mahdollisuuksia.

Eikä mahdollisuuksien hyödyntämisessä tarvitse edes olla rohkea. Ensi vaiheessa riittää, että perusasiat laitetaan kuntoon. Nykyisellään esim. toimeentulotukea hakevat joutuvat erikseen toimittamaan kunnan sosiaalitoimistolle Kelan virkailijan allekirjoittaman kuitin vireille jätetyistä etuushakemuksista.

Facebook-aikakauden asiakkaat usein olettavat, että ilman muuta tarvittavat tiedot siirtyvät sähköisesti suoraan Kelalta sosiaaliviranomaisille, mutta niin asia ei ole. Papereita joudutaan pyörittämään Kelan, TE-toimiston, sosiaalitoimiston ja joskus myös verottajan välillä. Tavallisesti myös jonotetaan tunteja jokaisessa toimistossa erikseen.

Miksi julkiset tietojärjestelmät näyttävät vielä 2010-luvulla siltä kuin MS-DOS –käyttöjärjestelmä olisi tätä päivää ja Internet vasta tekemässä läpimurtoaan? Kysymys on hyvä ja vastauksiakin siihen on annettu. Tietojärjestelmien uudistus on kallis investointi ja nykyinen eri järjestelmiin pohjautuva verkko erityisen hankalasti muunneltava. Toisaalta tietoturvakysymysten takia ei nykyisellään esim. vuokrasopimusta voi Kelalle lähettää sähköisesti.

Teknisesti nämä ongelmat ovat kuitenkin korjattavissa, joten mistä on oikeasti kyse? Usein rakenteelliset muutokset yhteiskunnassa ovat hitaita ja sanotaankin, että vain jokin suuri katastrofi tai täysin uusi sukupolvi voi luoda muutoksen rakenteisiin. Ehkä kyse on juuri siitä, mutta niin sen ei pitäisi olla. Tarvitaan tahtoa ja uskallusta muuttua. Jo tänä päivänä nuo ”tulevaisuuden tietoyhteiskunnan” palvelut voitaisiin järjestää yhdessä pisteessä, joka olisi asiakkaiden tavoitettavissa myös täysin sähköisesti.

Nyt kun taantumasta ollaan velkaelvytyksen avulla hiljalleen jo selviämässä ja päättäjät siirtyvät miettimään velan takaisinmaksua, tulisi tietoyhteiskunnan mahdollisuudet ottaa selkeästi mukaan keskusteluun. Siellä lepää yksi konkreettinen vaihtoehto veronkorotuksille ja leikkauksille.

Arpajaislaki uhkaa jo sananvapautta

Lokakuussa voimaan astuvan arpajaislain kammottavat vaikutukset ovat jo alkaneet näkyä todellisuudessa, kun suomalainen pokerilehti ilmoitti joutuvansa lopettamaan lain vuoksi toimintansa. Lainsäätäjien mielestä pokerilehti loukkaa arpajaislain tavoitetta ”tehostaa rahapelaamisesta aiheutuvien sosiaalisten ja terveydellisten haittojen ehkäisemistä ja lisätä viranomaisten keinoja puuttua lainvastaiseen pelitoimintaan”. Uudenmaan Kokoomusnuoret näkevät kuitenkin metsän puilta.

Uudenmaan Kokoomusnuorten mielestä pokerilehtien vainoamisella ei vaikuteta ongelmapelaamiseen. Sen sijaan toimet alkavat jo muistuttamaan sananvapauden rajoittamista: Vastaavia ulkomaisia lehtiä voidaan Suomessa edelleen julkaista, mutta kotimaisilta lehdiltä julkaisuoikeus on viety.

"Todelliset ongelmapelaajat kuluttavat rahansa lähikauppojen hedelmäpeleihin, mutta siitä ei tunnuta olevan huolestuneita. Valtion monopolit myös panostavat suuria summia omien palveluidensa mainostamiseen, mutta silti vihollisena nähdään kotimainen pokeriharrastajien lehti", Uudenmaan Kokoomusnuorten puheenjohtaja Elias Erämaja ihmettelee.

Uudenmaan Kokoomusnuoret kysyvätkin, kuinka pitkälle valtio on valmis menemään suojellakseen monopolejaan?

Puhe Myllyharjun lukion ylioppilasjuhlassa

Arvoisat valkolakin saajat, riemuylioppilaat, opettajat, oppilaiden vanhemmat ja muu juhlaväki.

On ilo ja kunnia päästä tänään tänne Myllyharjun lukioon juhlimaan kanssanne suomalaista sivistystä, osaamista ja kulttuuria, siis teitä valmistuvat ylioppilaat, jotka nyt näitä kaikkia asioita niin ansiokkaasti ilmennätte.

Erityisiä riemun tunteita minussa herättää pikkulukiomme suhteellisen suuri valmistuneiden määrä ja hyvä menestys kirjoituksissa. Kaikki kokelaat osoittivat syksyn ja kevään koitoksissa omaavansa korkean yleissivistyksen tason. Tason, joka oikeuttaa ylioppilastutkintoon. Onnittelut siitä!

Keskustelin muutama päivä sitten opiskelijakavereideni kanssa lukioajoista ja siitä miten tuo aika on meihin vaikuttanut. Pitkän keskusteluhetken, muistojen jakamisen ja naurun lomassa, muutama havainto nousivat ylitse muiden. Jo kolmen vuoden jälkeen havaitsimme kaipaavamme tietynlaista lukioajan ennakkoluulottomuutta ja radikaaliutta. Mutta ennen kaikkea ymmärsimme, että tuoreiden ylioppilaiden yleistiedon määrä ja yleissivistyksen taso ovat aivan omaa luokkaansa. Kyllä, te valkolakin saajat, te olette yleissivistyksen mestareita!

Yleissivistys onkin arvo, jota en voi liiaksi hehkuttaa. Se luo vankan ja rakentavan pohjan ihmisten ja yhteisöjen väliselle kanssakäymiselle.

Nopeasti kehittyvässä ja muuttuvassa yhteiskunnassa toimiminen ja vaikuttaminen vaativat meiltä kaikilta yhä korkeampaa yleissivistyksen tasoa. Suomessa lukiokoulutus tarjoaa tähän hyvät eväät, mutta tulevaisuudessa vaaditaan lisäksi tuoreita, ennakkoluulottomia näkemyksiä, jotta voidaan saavuttaa vakaa, kestävän kehityksen periaatteisiin nojaava talouskasvu sekä taata hyvinvointiyhteiskunnan palvelut.

J.V. Snellman totesi ylioppilaista aikanaan seuraavaa:

”Ylioppilas, joka ei ole tuntenut vakaumuksen tarvetta eikä pyrkinyt sitä saavuttamaan, ei ole koskaan opiskellut; hän ei silloin tiedä, mitä yliopistollinen ajattelu on ja on myöskin ylioppilaana ollut ainoastaan koulupoika.”

Viisaita sanoja. Kannustankin teitä ottamaan rohkeasti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, teillä on siihen vapaus ja teiltä sitä myös odotetaan. Nimittäin jos jotkut pystyvät tuomaan tulevaisuuden haasteisiin sellaisia tarvittavia tuoreita näkökulmia, joiden pohjalta voidaan uudistua, niin te, hyvän yleissivistyksen omaavat nuoret ylioppilaat siihen pystytte.

Hyvät valmistuvat ylioppilaat!

Tie yleissivistyksen mestareiksi ei varmasti ole ollut kenellekään helppo urakka. Syksyn ja kevään kirjoitusrupeaman aikana olette vuodattaneet tuskan hikeä, ehkä kyyneleitäkin. Jotkut teistä ovat päntänneet aamuyön pikkutunteina mitokondrion ja ribosomin rakenteita toisten derivoidessa itsensä untenmaille. Joku on nukahtanut viimeistään siinä vaiheessa kun historian kirjassa on päästy Kekkosen ajan poliittiseen historiaan.

Aineyhdistelmistä riippumatta te olette kuitenkin kaikki soutaneet kohti samaa päämäärää – teillä on ollut yhteinen missio. Tänään on aika muuttaa ne lukuviikkojen tuskan kyyneleet onnen kyyneleiksi, olette suorittaneet missionne kunnialla läpi.

Hyvät valkolakin saajat!

Paitsi, että te olette nyt saavuttaneet päämääränne, olette varmasti myös karttuttaneet matkan varrella hirmuisen määrän sellaista pääomaa, jota ei tutkintopaperista voi lukea.

Opiskellessani muutama vuosi sitten tässä pikkulukiossa tunsin syvää yhteisöllisyyden tunnetta niin kurssitovereita kuin opettajiakin kohtaan.

Nyt teidän toimintaa seuranneena olen aistinut sitä samaa henkeä - sellaista yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, mistä jää käteen paljon hyviä muistoja ja sosiaalisia kontakteja, ainakin vuosikymmeniksi eteenpäin.

Uskon, että olette kartuttaneet sellaista henkistä pääomaa, jota suurista lukioista voi olla mahdotonta saada. Olkaamme ylpeitä lukiostamme ja kiitollisia erinomaiselle henkilökunnalle. Suomenkielinen lukio on osa kaupunkimme identiteettiä ja se on paikkansa täällä ansainnut.

Hyvät valmistuvat ylioppilaat,

Tulette tänään painamaan päähänne suomalaisen –sivistyksen, nuoruuden ja tulevaisuuden toivon symbolin –ylioppilaslakin.

Nuoren ikäni vuoksi minä en ole oikea henkilö kertomaan teille elämänviisauksia tulevaisuudesta tai ohjeistamaan sen haasteisiin,

mutta kuten jo Juhani Ahon teoksessa ”Helsinkiin”, kirjan päähenkilölle hänen kaverinsa vakuuttivat, voin minäkin teille vakuuttaa: ”Niin pian kuin te saatte valkolakin päähänne, alatte oitis elää uutta elämää. Ylioppilaaksi päästessä tapahtuu teidän elämässänne käänneköhta”.

Olkaa ylpeitä itsestänne ja juhlikaa, nyt on sen aika.

Haloo Helsinki!

Oltiin ilmastonmuutoskysymyksestä sitten mitä mieltä tahansa, luulisi kaikille olevan selvää, että mitä energiatehokkaampia ja vähäpäästöisempiä laitteita pystymme valmistamaan, sitä parempi on myös meidän työn tuottavuus ja hyvinvointi. Kansantaloudellisesti optimaalisessa tilassa ollaan silloin, kun ei enää pystytä osoittamaan yhtään laitetta, tehdasta, tai järjestelmää, jolle löytyisi vaihtoehtoinen, energiatehokkaampi toteutustapa. Siis tapa, jolla saataisiin enemmän vähemmällä. Tällaiseen optimiin pääsemisen tulisikin olla yhteiskunnan primäärinen tavoite ja myös Helsingin päättäjien toivoisi sen ymmärtävän. 
 

Fortumin hankkeeseen rakentaa kolmas ydinvoimala Loviisaan on sidottu mielenkiintoinen tavoite: kaukolämpöputken rakentaminen Loviisasta Helsinkiin.

Hanke mahdollistaisi toteutuessaan Helsingin energian hiilivoimaloiden muuttamisen varavoimaloiksi. Pöyryn tekemän selvityksen mukaan tämä tarkoittaisi, että Helsingin hiilidioksidipäästöt vähenisivät neljännekseen vuoden 1990 tasolta. Koko Suomen päästöt vähenisivät samalla 4-5%, mikä vastaa noin neljää miljoonaa päästötonnia. Tällainen määrä antaisi Suomen teollisuudelle edes hiukan pelivaraa, kun pyrimme vähentämään päästöjä EU:n asettamiin tavoitteisiin. Ymmärrettävästi hanke ei ole kuitenkaan saanut Helsingin päättäjiltä vastakaikua, ovathan Helsingin energian hiilivoimalat Helsingin tärkeimpiä rahasampoja. Luonnollisesti ne siis pyritään pitämään toiminnassa hamaan tappiin saakka. Päättäjien tulisi kuitenkin nähdä nyt neniänsä pidemmälle. Etenkin kun he itse ovat hyötyjiä.

Ensinnäkään asutuskeskuksissa tupruttavat hiilivoimalat eivät ole keuhkot omaaville helsinkiläisille mitään ilmanraikastajia. Esimerkiksi ympäristöterveyden dosentti Raimo O. Salonen arvioi, että ulkoilman pienhiukkaset aiheuttavat vuosittain Suomessa 1300 ennenaikaista kuolemaa. Hyödyntämällä ydinkaukolämpöä kaupungin hiukkas-, rikki- ja typpipäästöt pienenisivät yli 75% vuoden 1990 tasolta.

Toisekseen ydinkaukolämpö olisi keskipitkällä aikavälillä myös taloudellisesti kannattava ratkaisu. Ydinkaukolämmön tehosta riippuen se toisi vuosina 2020-2080 n. 3-5 miljardin euron säästöt hiilipohjaiseen malliin verrattuna. Kun Fortum on tarjoutunut ottamaan Helsingin mukaan hankkeeseen niin, että he voisivat saada hiilivoimaloiden sulkemisen aiheuttamat kustannukset takaisin ja enemmänkin, on kansantaloustieteilijän vaikea ymmärtää vastustusta. 

Kaukolämpöputken rakentaminen ei toki noin miljardin euron investointina ole halpa. Jos kuitenkin lasketaan hiilivoiman aiheuttamien negatiivisten ulkoisvaikutusten todelliset kustannukset lisättynä ydinvoimalla tuotetun kaukolämmön kustannustehokkuuteen, ei matematiikan pitäisi olla vaikeaa. Kaikki olisivat hyötyjiä, nyt vain Helsinginkin se pitäisi tajuta.

Uudenmaan Kokoomusnuoret: Kaikille ydinvoimaloille luvat!

Uudenmaan Kokoomusnuoret kannattavat Kokoomuksen linjaa myöntää luvat kolmelle uudelle ydinvoimalalle. Suomella ei ole nykyisessä taloustilanteessa varaa evätä rakennuslupia yhdeltäkään ympäristö- ja turvallisuuskriteerit täyttäviltä ydinvoimalahankkeilta.
Kustannustehokas ydinsähkö on paitsi taloudellisesti järkevä vaihtoehto, se antaa lisäksi Suomen valtiolle pelivaraa tiukkojen päästötavoitteiden saavuttamisessa.

Mikäli kaikille ydinvoimalahankkeille ei kuitenkaan lupia myönnetä, kannattavat Uudenmaan Kokoomusnuoret Fortumin hanketta Loviisassa. Hästholmenin saarelta löytyy vahvaa osaamista ja perinteitä ydinsähkön tuotannolle. Lisäksi Loviisa 3 olisi sen mahdollistaman kaukolämpöputkihankkeen ansiosta kaikista ympäristöystävällisin vaihtoehto.

"Jos ydinvoimalan hukkalämmöllä on mahdollista lämmittää helsinkiläisten asunnot, sen sijaan, että lämmöllä kuormitetaan itämerta, on valinta Fortumin hyväksi helppo tehdä". Uudenmaan
Kokoomusnuorten puheenjohtaja Elias Erämaja toteaa. "Keskustalainen aluepolitiikka ei saisi valintoja tehtäessä nousta energiatehokkuus- ja ympäristökysymysten edelle." Erämaja jatkaa.

Uudenmaan Kokoomusnuorten mielestä on myös vastuutonta väittää, ettei Suomi tarvitsisi tulevaisuudessa lisäydinvoimaa.

"Emme tahdo työntää päätä pensaaseen ja paasata ainoastaan energian kulutuksen vähentämisestä. Tosiasia on kuitenkin se, että Suomi tarvitsee tulevaisuudessakin omavaraista energiantuotantoa." Uudenmaan Kokoomusnuorten Henri Haaksiala toteaa.

Uudenmaan Kokoomusnuoret haluavat myös muistuttaa, että lisäydinvoiman rakentaminen ei sulje pois uusiutuvien energiamuotojen kehitystä, mutta on tehokas ja ympäristöystävällinen siirtymäajan ratkaisu jatkuvalle energian kysynnälle.


Lisätietoja:

Elias Erämaja, Uudenmaan Kokoomusnuorten puheenjohtaja
+358-40-747 1854
elias@uudenmaankokoomusnuoret.fi

Kokoomusnuorissa myös arvostetaan monikulttuurisuutta

Sunnuntain 21.2.2010 Hufvustadsbladetissa Kokoomusnuorten puheenjohtaja Wille Rydman kertoo mielipiteensä maahanmuutosta ja monikulttuurisesta yhteiskunnasta. Vaikka haastattelu käsitteleekin Rydmanin henkilökohtaista näkemystä aiheesta, saa jutusta kuvan, että kokoomusnuoret ovat puheenjohtajansa kanssa samoilla linjoilla.

Haluamme tuoda esiin myös sen, että kokoomusnuorista löytyy nykyaikainen näkemys maahanmuuton ja monikulttuurisuuden merkityksestä ja arvosta yhteiskunnassamme.

Rydman pitää ongelmana sitä, että monikulttuurisessa yhteiskunnassa sallitaan erilaisia tapoja ajatella. Hän kärjistäen ottaa esimerkiksi yhteiskunnan, jossa osa ihmisistä elää sharia-lain ja osa Suomen lain mukaan. Lisääntyvä maahanmuutto ja monikulttuurinen kehitys ei kuitenkaan tarkoita, että Suomessa otettaisiin käyttöön rinnakkaisia oikeusjärjestelmiä. Tälläisten pelotteiden levittäminen on lähinnä surullista populismia ja vie keskustelua väärään suuntaan.

Maahanmuuttoon liittyvät haasteet täytyy tiedostaa ja niistä tulee puhua avoimesti myös julkisuudessa, jotta voisimme ratkoa ongelmia aidosti suvaitsevaisen Suomen tieltä. Maahanmuuttajien kotouttamiseen liittyviä ongelmia ei ratkaista rajoja sulkemalla, vaan pikemminkin kotouttamisen todellisiin haasteisiin vastaamalla. Me voimme oppia niistä virheistä, joita esimerkiksi Ruotsissa on tehty ja löytää tehokkaita, suomalaisia ratkaisuja.

Suomi tarvitsee uutta, ulkopuolista työvoimaa, vaikka työn tuottavuus nousisi ja syntyvyys lisääntyisikin. Rydmanin mielestä Suomeen otetaan nykyisin liikaa maahanmuuttajia ja kiintiöpakolaisten vastaanottaminen pitää lopettaa. Todellisuudessa työmarkkinoiltamme eläköityy jo nyt enemmän väkeä kuin sinne tulee lisää. Maahanmuuttajien työllistymiseksi täytyykin löytää ennakkoluulottomia keinoja. Suomen täytyy olla ulkomaalaisia työnhakijoita houkutteleva yhteiskunta, jossa maahanmuuttajien on mahdollisuus olla mukana rakentamassa tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskuntaa. Kuten Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainenkin on todennut, 2000-luvun suomalainen yhteiskunta on suomalaiseen elämänmuotoon nojaava monikulttuurinen hyvinvointiyhteiskunta.

Haastattelussaan Rydman kysyy, onko kiintiöpakolaisten pysyvä Suomeen jääminen välttämätöntä? Me haluamme puolestamme kysyä, miten tällaiset ajattelumallit edistävät sitä Rydmaninkin esiintuomaa ajatusta yhteiskuntaan integroitumisesta? Vähätellä ei voi myöskään Suomen kansainvälistä vastuuta kotimaassaan kriisien uhreiksi joutuneiden yksilöiden suojelussa.

Rydman väittää, että monikulttuurisuudesta puhuminen on Kokoomukselle vaikeaa. Näin ei todellakaan ole, puolueen periaateohjemassakin puolustetaan voimakkaasti monikulttuurista Suomea. Sen sijaan joillekin kokoomusnuorille näyttää olevan vaikeaa löytää minkäänlaisia ratkaisuja maahanmuuttajien liittämiseksi osaksi suomalaista yhteiskuntaa.

Rydmanin mukaan monikulttuurisuuden vastustaminen on poliittista edelläkävijyyttä ja nuorten liitto on puolueen omatunto. On kysyttävä, onko yhteiskunnan kehityksen vastustaminen todellista poliittista edelläkävijyyttä?

Anne Taavitsainen, Kokoomuksen Nuorten Liiton varapuheenjohtaja
Tuomas Viljamaa, Varsinais-Suomen Kokoomusnuorten puheenjohtaja
Olli Marjalaakso, Pirkanmaan Kokoomusnuorten puheenjohtaja
Emma Kimiläinen, Helsingin Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja
Elias Erämaja, Uudenmaan Kokoomusnuorten puheenjohtaja
Tomi Sandström, Vantaan Kokoomusnuoret
Elina Hölttä, Etelä-Savon Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja