Arvoisat valkolakin saajat, riemuylioppilaat, opettajat, oppilaiden vanhemmat ja muu juhlaväki.
On ilo ja kunnia päästä tänään tänne Myllyharjun lukioon juhlimaan kanssanne suomalaista sivistystä, osaamista ja kulttuuria, siis teitä valmistuvat ylioppilaat, jotka nyt näitä kaikkia asioita niin ansiokkaasti ilmennätte.
Erityisiä riemun tunteita minussa herättää pikkulukiomme suhteellisen suuri valmistuneiden määrä ja hyvä menestys kirjoituksissa. Kaikki kokelaat osoittivat syksyn ja kevään koitoksissa omaavansa korkean yleissivistyksen tason. Tason, joka oikeuttaa ylioppilastutkintoon. Onnittelut siitä!
Yleissivistys onkin arvo, jota en voi liiaksi hehkuttaa. Se luo vankan ja rakentavan pohjan ihmisten ja yhteisöjen väliselle kanssakäymiselle.
Nopeasti kehittyvässä ja muuttuvassa yhteiskunnassa toimiminen ja vaikuttaminen vaativat meiltä kaikilta yhä korkeampaa yleissivistyksen tasoa. Suomessa lukiokoulutus tarjoaa tähän hyvät eväät, mutta tulevaisuudessa vaaditaan lisäksi tuoreita, ennakkoluulottomia näkemyksiä, jotta voidaan saavuttaa vakaa, kestävän kehityksen periaatteisiin nojaava talouskasvu sekä taata hyvinvointiyhteiskunnan palvelut.
J.V. Snellman totesi ylioppilaista aikanaan seuraavaa:
”Ylioppilas, joka ei ole tuntenut vakaumuksen tarvetta eikä pyrkinyt sitä saavuttamaan, ei ole koskaan opiskellut; hän ei silloin tiedä, mitä yliopistollinen ajattelu on ja on myöskin ylioppilaana ollut ainoastaan koulupoika.”
Viisaita sanoja. Kannustankin teitä ottamaan rohkeasti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, teillä on siihen vapaus ja teiltä sitä myös odotetaan. Nimittäin jos jotkut pystyvät tuomaan tulevaisuuden haasteisiin sellaisia tarvittavia tuoreita näkökulmia, joiden pohjalta voidaan uudistua, niin te, hyvän yleissivistyksen omaavat nuoret ylioppilaat siihen pystytte.
Hyvät valmistuvat ylioppilaat!
Tie yleissivistyksen mestareiksi ei varmasti ole ollut kenellekään helppo urakka. Syksyn ja kevään kirjoitusrupeaman aikana olette vuodattaneet tuskan hikeä, ehkä kyyneleitäkin. Jotkut teistä ovat päntänneet aamuyön pikkutunteina mitokondrion ja ribosomin rakenteita toisten derivoidessa itsensä untenmaille. Joku on nukahtanut viimeistään siinä vaiheessa kun historian kirjassa on päästy Kekkosen ajan poliittiseen historiaan.
Aineyhdistelmistä riippumatta te olette kuitenkin kaikki soutaneet kohti samaa päämäärää – teillä on ollut yhteinen missio. Tänään on aika muuttaa ne lukuviikkojen tuskan kyyneleet onnen kyyneleiksi, olette suorittaneet missionne kunnialla läpi.
Hyvät valkolakin saajat!
Paitsi, että te olette nyt saavuttaneet päämääränne, olette varmasti myös karttuttaneet matkan varrella hirmuisen määrän sellaista pääomaa, jota ei tutkintopaperista voi lukea.
Opiskellessani muutama vuosi sitten tässä pikkulukiossa tunsin syvää yhteisöllisyyden tunnetta niin kurssitovereita kuin opettajiakin kohtaan.
Nyt teidän toimintaa seuranneena olen aistinut sitä samaa henkeä - sellaista yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, mistä jää käteen paljon hyviä muistoja ja sosiaalisia kontakteja, ainakin vuosikymmeniksi eteenpäin.
Uskon, että olette kartuttaneet sellaista henkistä pääomaa, jota suurista lukioista voi olla mahdotonta saada. Olkaamme ylpeitä lukiostamme ja kiitollisia erinomaiselle henkilökunnalle. Suomenkielinen lukio on osa kaupunkimme identiteettiä ja se on paikkansa täällä ansainnut.
Hyvät valmistuvat ylioppilaat,
Tulette tänään painamaan päähänne suomalaisen –sivistyksen, nuoruuden ja tulevaisuuden toivon symbolin –ylioppilaslakin.
Nuoren ikäni vuoksi minä en ole oikea henkilö kertomaan teille elämänviisauksia tulevaisuudesta tai ohjeistamaan sen haasteisiin,
mutta kuten jo Juhani Ahon teoksessa ”Helsinkiin”, kirjan päähenkilölle hänen kaverinsa vakuuttivat, voin minäkin teille vakuuttaa: ”Niin pian kuin te saatte valkolakin päähänne, alatte oitis elää uutta elämää. Ylioppilaaksi päästessä tapahtuu teidän elämässänne käänneköhta”.
Olkaa ylpeitä itsestänne ja juhlikaa, nyt on sen aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti